Olen tullut siihen tulokseen että en halua tehdä osaaika työtä,eli kun soitto tulee että voisi mennä kokeilemaan tätä työtä mihin lupaudun kokeiluun, niin kieltäydyn tuli mitä tuli.Olen kaksi yötä valvonut ja miettinyt  ja päähän ottaa..en älynnyt kysyä esim.että ajottuuko tämä osaaikainen työ pääasiassa (3-4-päivää viikossa) viikonlopun tietämille esim.pe-la-su...sitä en siis tiedä mutta hyvinkin voi olla näin ja minä en todellakaan halua olla viikonloppuisin aina töissä ,joskus kyllä sillon tällöin käy mutta että joka vlkloppu ni ei ei ja ei....tuli vitutus että olen sotkeutunut nyt tämmöseen mutta pitää rohkaistua ..varmasti kieltäydyn koskan en vaan halua.tuli mitä tuli.Täs on nyt paripäivää ottanu ihan kympilä päähän jos se ottaa aina ..niin nyt vielä enenpi :/

Hävettää kieltäytyä kun ensiksi lupautuu mutta saahan ihmisen mieli muuttua saahan??onko pakko jos ei yksikertaisesti taho??motivaatio sitoutua tommoseen sillon tällöin töihin niin ei olekkaan ihan kovin korkea vaikka aluksi minusta niin tuntuikin ...no olokoo en mieti enää tänää tätä jos ja kun soittavat maanantaina sanon vaan ni kun tutuu ja ei pidä enää panikoida se mitä siitä tulee ni sitten sen näkkee...pitäs osata ola panikoimatta.. menee taas muuten montapäivää tähän v----tunteeseen ja siitä ei hyvää seuraa  justiinsa kun olen saanut nuo lenkkeilyt rullamaan ni sitte pukkaa ressin ja siitä seuraa huonoa.....onneksi syömiset on vielä ihan ok.yritän kaikkeni että en sorru ahmimiseen ym...ym..koska haluan äkkiä alle 100kg ton painon.. paljosta ei ole enää kiinni ;)

Että tämmöset tunnelmat .........nyt :S